Tunne sellon sointi, kuule jousen laulu, näe musiikin tarina!

Tällä sivulla käyn läpi aloittelijan näkökulmasta keskeisiä sellonsoiton opetteluun liittyviä asioita omasta näkökulmastani. Esittelen havaintoja, joita itse olen tehnyt harjoittelusta aikuisena. Havaintoni eivät ole ainoita totuuksia, vaan omia näkemyksiäni asioista joita itse havaitsin.

Yritän antaa vinkkejä sekä ajatuksia muille, jotka harkitsevat sellon hankkimista tai ovat alkutaipaleellaan soiton opettelussa.

Aloittaessani sellonsoiton opiskelun, olin 35-vuotias. Päätökseni takana oli se, että pidin sellon äänestä ja halusin aloittaa harjoittelun ja katsoa, oppisinko soittamaan selloa aikuisiällä.

Minulla oli kitaransoitosta kokemusta jo pidemmältä ajalta. Tosin todettakoot näin, että kitaransoiton osalta voidaan todeta olevan kaksi aikaa: aika, jonka olen omistanut kitaran ja aika, jonka olen sitä oikeasti soittanut.

Kitaran hankin ollessani 22-vuotias. Pitkän harkinnan jälkeen päätin, että nyt on aika alkaa harjoittelemaan. Kävelin soitinkauppaan ja ilmoitin myyjälle, että nyt ostan kitaran ja tarvittavat oheistavarat, ymmärtämättä aiheesta sen enempää.

Myyjä kehotti kokeilemaan erilaisia malleja, mutta sanoin hänelle, että tiedän ainoastaan miten päin kitaraa pidetään, siinä kaikki. Ostan sen, mitä suosittelet.

Aloittaessani en ymmärtänyt musiikin teoriasta mitään, eikä minulla ollut kovin kummoista sävelkorvaa. Harjoittelu eteni epäsäännöllisesti, enkä tälläkään hetkellä koe olevani hyvä kitaran kanssa. Tasoani luonnehtisin "campfire"-kitaristiksi.

Kitaran soitto toi kuitenkin suurta hyötyä sellonsoiton opetteluun. Se kehitti ymmärrystäni musiikin teoriasta ja erityisesti sävelkorvaani. Omatoimisen opiskelun ja perehtymisen jälkeen sain peruskäsityksen musiikin teoriasta.

Teorian ymmärtäminen ei ole välttämätöntä soittamisen oppimisen kannalta, mutta siitä on kiistaton hyöty harjoittelua varten.